21. päivä kesäkuuta vuonna 2011. Eletään merkittävää päivää.  Apple julkaisee jo ennakkoon paljon kohutun ja täysin uudistetun leikkausohjelman nimeltään Final Cut Pro X. Tuloksena oli yli kymmenen vuotta vanhan ohjelman täydellinen uudistus ja samalla uudenlainen näkemys nonlineaarisesta kuvaleikkauksesta. Kenkää saivat muiden muassa perinteiset kuva- ja ääniraidat ja tilalle tuli yksinkertainen tarinajana (storyline). Lisäksi tuli nippu uusia käsitteitä, kuten skimmaus, magneettinen aikajana ja toisiinsa kytketyt klipit (connected clips). Samalla Apple ilmoitti lopettavansa vanhan Final Cut Pro- ohjelmiston myynnin. Eräs aikakausi oli ohi; olihan Final Cut Pro jo saavuttanut suhteellisen vakaan aseman eniten käytettynä kuvaleikkausohjelmana. Monet olivat tyrmistyneitä. Applella oli kuitenkin omasta mielestään näkemys siitä miten liikkuvan kuvan tallennus, jakelu ja sen mukana koosto oli muuttumassa. Äänekkäin osa nettiyhteisöä koki julkistuksen kuitenkin pettymykseksi ja sitä seurasi internetin kaikukammiossa suuri vastustus ohjelman uudistuksia kohtaan. Jotkut jopa ilmoittivat välittömästi siirtyvänsä käyttämään kilpailevia ohjelmia. Yksi argumenteista oli, että ohjelman käyttöliittymä ei näyttänyt tarpeeksi ammattimaiselta. Itse odotin uuden version ominaisuuksia innolla ja olin valmis tarttumaan X:ää sarvista ja selvittämään kunnolla mistä oli kysymys.

Final Cut Pro X:n tarinajana eli storyline

Pikakelaus vuoteen 1990, Tehtaankatu, Helsinki. Istun ja ihmettelen. Vielä leikkausteippiä takapuolessa Steenbeckin jäljiltä liikuttelen hiiren avulla kuvia ja laitan niitä järjestykseen. Avid Media Composer on systeemin nimi ja siitä alkoi tietokonepohjaisen, nonlineaarisen kuvaleikkauksen aikakausi. Leikkaukseen soveltuvat tietokonejärjestelmät olivat alussa kalliita ja vasta 1999 Applen julkaiseman ensimmäisen Final Cut Pron version myötä tietokonepohjainen kuvaleikkaus tuli mahdolliseksi myös yksittäiselle käyttäjälle. Itse olen käyttänyt vuosien varrella suurin piirtein kaikkia varteenotettavia leikkausohjelmia niin PC- kuin Mac-alustoillakin.

Takaisin viime syksyyn. Olin jo kesän aikana opetellut tätä uuden ohjelman ajattelutapaa ja pidin kokemastani. Nyt piti ohjelma pistää tositoimiin. Tiedossa oli pitkä dokkari, jonka leikkauksen päätin toteuttaa tällä ”uudella tavalla”. Kyseessä oli ”Jäätyneet kyyneleet” -dokumentti oopperalaulaja Jorma Hynnisestä. Äänellisenä ja dramaturgisena runkona oli Jorman laulama Franz Schubertin Winterreise- teos. Ohjaaja oli Pekka Hako. Kuvamateriaali koostui useasta eri formaatista; oli DVD:lle siirrettyä 8-millisistä kotivideota, AVCHD-videota sekä lisäksi vielä DV- ja HDV- nauhaformaatille kuvattua materiaalia. Kaikenkaikkiaan kuvamateriaalia oli noin 20 tuntia.
Materiaalin hallinta oli ensimmäinen asia, josta FCPX:stä pidin. Avainsanoihin perustuva klippien erottelu on äärimmäisen tehokas tapa järjestellä materiaalia verrattuna entisiin subklippeihin ja bineihin. Skimmaus, eli materiaalin selaus pelkästään hiirtä siirtämällä, on ylivoimaisesti nopein ja paras tapa selata materiaalia mihin missään leikkausohjelmassa olen törmännyt. Visuaalisuuteen perustuva klippien näyttö nopeuttaa materiaalin hahmotusta uskomattoman paljon. Mutta kaikella on hintansa ja tässä asiassa Apple on ovela. Vaikka itse ohjelma on kohtuullinen hinnaltaan, niin sen sujuva käyttö vaatii koneelta paljon ja vasta uusimmilla Applen tietokoneilla se toimii täydellä teholla. Itse vaihdoin koneeni uusimpaan ja tungin sen täyteen muistia.

Dokumentin runko oli valmis ensimmäisellä viikolla, josta myös ohjaaja oli ihmeissään. Yleensäkin tekemisen nopeus yllätti. Ei tarvinnut miettiä teknisiä asioita kuten raitajakoja eikä musiikin, äänitehosteiden tai kertojaäänen synkkaa. Saimme tilaajalta luvan tekstittää kaikki laulut osana dokumentin graafista ilmettä. Tässä FCPX loisti, kun pystyin animoimaan ja synkkaamaan ne musiikkiin yhdistelmäklipin (compound clip) muodossa. Pystyin tekemää musiikista ja tekstityksestä oman kokonaisuuden, jota pystyin liikuttamaan aikajanalla yhtenäisesti kuvituskuvan päällä. Käytössä oli paljon Jorma Hynnisen 8-millistä filmiä, jossa ottojen pituus oli yleensä 5-10 sekuntia. Näiden käyttö kuvituskuvana onnistui helposti ohjelman loistavien hidastusominaisuuksien vuoksi. Lopullisen dokumentin pituus on 65 minuuttia ja tein siihen vielä värimäärittelyn FCPX:llä. Myös perusäänityöt hoituivat itse ohjelmassa, mutta ProToolsia varten äänet täytyi siirtää erillisen ohjelman kautta.

Värimäärittelyä Final Cut Pro X:llä Jäätyneet Kyyneleet elokuvassa

Seuraavaksi aloitin Rax Rinnekankaan pitkän elokuvan ”Veden Peili” leikkauksen samalla ohjelmalla. Elokuva oli kuvattu Venetsiassa pääasiassa Canon 5D:llä ja lisäksi Suomessa Redin Scarletilla. Kuvamateriaalia oli reilut 20 tuntia ja lisäksi toistasataa still-kuvaa.

Veden Peilin leikkaus setuppi

Ensimmäiseksi eteen tuli dialogikohtauksien synkkaus. Siinä luotin täysin FCPX:n automaattiseen synkronointiin. Kamera tallensi apuäänen ja äänitallennin puomin ja napit. Synkkaus osoittautui helpoksi. Ohjelma tutkii äänikäppyrät ja laittaa klipit synkkaan.

Koko leikkausprosessi oli jotain osastolta kivaa. Saatoin leikata koko ajan niin, että valmis elokuva pyöri toisessa ruudussa widescreen maskeineen ja S-Curve värikorjailuineen ilman mitään renderöintejä. Ei turhia odotteluja tai säätelyjä. Ja käytössä oli siis läppäri. Vastaavaa en ole vielä urallani kokenut. Myös näppäimistön tehokkaan käytön myötä leikkausprosessi tuntui luontevammalta. Kaikki turha hiirellä klikkailu oli minimissä ja pääsin keskittymään itse asiaan. Tarinan kerrontaan.

Veden Peili-elokuvan tarinajana

Applen päätös julkaista Final Cut Pro X leikkausohjelma oli rohkea veto. Se esitteli täysin uuden näkökulman kuvaleikkauksen työskentelytapoihin ja toi raikkaan tuulahduksen ehkä jo tunkkaisiin editteihin, nostatti voimakkaan tunnekuohun ja aloitti vilkkaan keskustelun jopa ammattilaisuuden olemuksesta. Samalla se pakotti kilpailijat miettimään strategioitaan ja ohjelmiensa hinnoittelua. Ja tästä kaikesta tietysti hyötyvät ohjelmien käyttäjät, eli myös ne, jotka haluavat työskennellä perinteisemmillä työtavoilla.

Leikkaustyöskentelyä FCP X:llä Rax Rinnekankaan elokuvassa ”Luciferin Viimeinen Elämä”