Soi Karjalan kunnailla Badding

Jari Innanen on ollut mukana jo noin 30 pitkässä elokuvassa, joko äänisuunnittelijana tai leikkaajana. Yhteistyö Markku Pölösen kanssa alkoi jo 1980-luvun alussa.
Heikki Sairanen
Mitä yhteistä on muun muassa Karjalan kunnailla tv-sarjalla ja Badding-elokuvalla? Entäpä elokuvilla Lieksa, Emmauksen tiellä, Koirankynnen leikkaaja, Kivenpyörittäjän kylä, Onnen maa, Vääpeli Körmy ja Marsalkan sauva?, ...

Vastaus on Jari Innanen. Lappeenrannasta kotoisin oleva elokuva-alan ammattilainen on tehnyt pitkän uransa aikana jo noin 30 pitkää suomalaista elokuvaa ja toistasataa muuta produktiota. Nyt äänisuunnittelija ja kuvaleikkaaja Jari Innanen tekee yhdessä Rax Rinnekankaan kanssa tunnin kestävää dokumenttia ranskalaisesta arkkitehtuurista.

— Ranskalainen arkkitehti Le Corbusier teki 1950-luvulla 16 neliön mökin Rivieralle. Kyseessä on tosiaan 16 neliön kokoinen hökkeli, mutta me teemme siitä noin tunnin kestävän dokumentin. On aika haastavaa yrittää tehdä siitä kiinnostava, Innanen sanoo.

Innasesta nimenomaan dokumentissa kuvaleikkaus on haastavinta. Siinä tulee ahaa-elämyksiä eniten.
— Mutta ei minulla mitään arvojärjestystä ole siinä, että pitkä elokuva olisi kuningas. Kaikki käy, ja kaikki on niin erilaista.

Jari Innanen on tehnyt työtä monien suomalaisten ohjaajien kanssa. Hedelmällisintä yhteistyö on ollut Markku Pölösen kanssa. Innasen ja Pölösen yhteistyö alkoi jo 1980-luvun alussa elokuvataiteen laitoksella Helsingissä. Yhteistyö synkkasi heti. Liekö syynä ollut karjalaisuus, kun Pölönen on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja Innanen taas Etelä-Karjalasta.

Pölösen tuotannosta Karjalan kunnailla tv-sarjan ensimmäistä tuotantojaksoa Innanen pitää omana lapsenaan, semminkin kun avovaimo Sirpa Hyttinen oli siinä myös käsikirjoittajana. 12 jaksoa kuvattiin vuosina 2006—2007. Innanen hoiti sekä äänityksen, äänisuunnittelun kuin myös leikkauksen.

Sarjan toisen tuotantokauden Innanen leikkasi. Käytännössä se tarkoitti kuva- ja ääniraitojen yhdistämistä loogiseksi, rytmiseksi ja tarinalliseksi kokonaisuudeksi. Elokuva tahi tv-sarja saa lopullisen muotonsa leikkauspöydässä.

Innanen kiinnostui äänestä ja kuvasta jo lukioikäisenä.
— Kuvan ja äänen voi halutessaan erottaa ja yhdistää uudestaan. Elokuva on ajan veistämistä. Ääni on kuvaa tehokkaampi ilmaisukeino. Äänellä voi tulkita kuvaa ja vaikuttaa katsojan tunteisiin voimakkaasti.

Innanen itse käy harvoin elokuvissa. Andrei Tarkovskia hän myöntää ihailleensa kuitenkin aina.
— Tarkovski osasi imaista mukaansa, vaikka hänen leffoistaan ei välttämättä ymmärrä hölkäsen pöläystä. Tarinastahan kaikki lähtee ja sen kertomisesta ja kertomisen keinoista. Oma työni on sitä, että yritän parantaa tarinan kerrontaa.

Jari Innanen kävelee Helsingissä Kolmatta linjaa. Sen varrella on myös hänen yrityksensä Soundwise Oy. Yrityksen hän perusti vuonna 1994.

— Tämä jos mikä on välineurheilua. Hankin omaa kalustoa jo 80-luvulla ja kun sen määrä kasvoi, perustin oman yrityksen. Tällä alalla on pakko seurata alan kehitystä ja olla ajan hermoilla.

Työtä Innanen on saanut tehdä niin paljon kuin haluaa, ja nimenomaan niitä töitä joita hän myös itse on halunnut tehdä. Niissä hän on päässyt ilmaisemaan itseään.

— En nyt tiedä, mikä olisi ollut suksee...eiköhän sukseeta ole siinä, kun olen saanut tehdä töitä taitavien ihmisten kanssa laidasta laitaan, niin draamaa kuin dokumenttiakin, Jussi-ehdokkaana kaksi kertaa ollut äänisuunnittelija ja kuvaleikkaaja Innanen toteaa.

Innanen voisi ajatella myös ohjaavansa joskus, vaikka leikkaaminenkin sinällään on jo ohjaamista.
— Henkilöohjaamista en ole harrastanut, mutta ei se mikään mahdottomuus ajatus ole jatkossa. Ideoita minulla ainakin on paljon ja olenkin ripotellut niitä töihini.

Kun Taneli Mäkelästä tuli Aleksi Mäkelä

Äänisuunnittelija ja kuvaleikkaaja Jari Innanen on saanut tehdä useitten suomalaisohjaajien kanssa. Innasella on hyviä muistoja yhteistyöstä muun muassa Matti Ijäksen, Markku Pölösen ja Marko Röhrin ja Aleksi Mäkelän kanssa. Hauskoja tarinoita on kerrottavaksi vaikka kuinka. Innanen on saanut nauraa mahansa kipeäksi tiettyjen näyttelijöiden kanssa.

— Aikataulut vain ovat nykyään todella tiukat, mutta ainahan sitä vapaa-aikaakin jää kuvauspaikoilla.

Vuosina 1987–1990 Innanen työskenteli National-filmissä. Toimitusjohtajana oli tuolloin Marko Röhr. Yritys haki oppipoikaa, ja valinta kohdistui Taneli Mäkelään, joka oli jo aiemmin lähettänyt Innaselle ohjaamansa elokuvan Uimataidoton.

Tämä Taneli Mäkelä ei ollut tuolloin eikä ole edelleenkään kuitenkaan näyttelijä Taneli Mäkelä.
— Jonkun elokuvan lopputekstejä miettiessämme sanoin Tanelille, että ohjaajan nimeksi ei voida laittaa Taneli Mäkelää, koska silloin kaikki sotkevat hänet näyttelijään Taneli Mäkelä.

Taiteilijanimi Aleksi Mäkelä syntyi siitä, kun Innanen kysyi Mäkelältä tämän toista nimeä.
— Jollain tavalla oli olevinaan kiire ja laitoin lopputeksteihin sitten ohjaajan nimeksi Aleksi Mäkelä.
Siitä sitten alkoi ohjaaja Aleksi Mäkelän ura. Mäkelän kanssa Innanen on tehnyt kaksi pitkää elokuvaa. Vuonna 1994 Mäkelä ohjasi Esa ja Vesa—auringonlaskun ratsastajat, jonka Innanen leikkasi. Elokuva toi Jussi-palkintoja tuplaten. Juha Veijonen voitti parhaan miespääosan Jussin ja Mäkelä ensimmäisen Jussinsa ohjauksesta.